Maailman pelottavin vuoristorata - Elämä

Toinen uusvuosi putkeen yksin kotona, eiku hei wait a minute, olinhan mä viime vuonna hetken pressossa istumassa ja kattomassa ku kaks kaveria oli pajoissa..

Eilen mikää ei toiminu, ei hdmi-kaapeli, ei telkkari tai sen virtajohto ja puhelinki vittuili. Pari tuntia kasattu lamppu sano itsesä irti pariin otteeseen. Siinä sit yksinolo ja kipeenä oleminen söi "vähän" miestä (nii tai no tässä tilanteessa naista) ja niin itkupotkuraivari oli valmis. Siinä sit keräilin itteäni mun huoneen lattialta ja sytytin tupakan. Mä istuskelin siinä vielä hetken tupakan sauhutessa ja mietin että ehkä meen kumminkin ulos polttamaa loput mitä siitä tupakasta oli jäljellä, mulla tai oikeestaan kellään meistä meiän perheessä ei oo tapana polttaa sisällä.
     Ulkona sit rakettien paukkeessa tippa tuli uudestaan linssiin. Vaikka kuinka yritti ryhdistäytyä niin ei. En mä oikein tiedä oliko se se vitutus vai mun ajatus siitä et sen olis pitänyt olla yks hauskimmista päivistä koko vuodessa ja mä vietin sen niin - taas.
     Soitin siinä sitten äidillekin siinä toivossa et saisin siitä jotain turvaa tai et oisin saanu sen avulla skarpattua ja kerättyä itteni. No ei tietenkään. Hajosin taas pahemmin. En mä oikeastaan tiedä mikä mut lopulta parsi kasaan eilen, mulla oli toivoton olo ja olin niin vittuuntunut etten hetkeen oo taas ollutkaan.
   Siinä sitten jossain kohti kun mä olin rauhoittunut enimmikseen, katsoin leffan, katsoin telkkaa, lähetin yhdelle ihmiselle uudenvuoden toivotukset (Itseasiassa kahdelle, äiti vain muisti asian tuntia myöhemmin. Ei olisi tehnyt mieli vastata mitään mut mä päätin olla asiallinen ja sentään sanoa "juu samoin").
Eiköhän nää kaikki itkut ja ulinat oo hetkeksi vuodatettu.

Mun piti kirjoittaa jonkinsortin postaus jo eilen. Mä mietin jo valmiiksi, että oisin alottanut sen tavalla "2012 oli yhtä vuoristorataa ja surkeiden sattumusten sarjaa..." mut sit mä ajattelin, että niinhän se menee joka vuosi.
On niitä ylä- ja alamäkiä ja jossain on aina se rekallinen lokaa ja paskaa odottamassa hyvää hetkeä päätyä sun niskaan. Mut ainahan niistä ollaan selvitty. Eiköhän se niin mee tänäkin vuonna.
      Ja vaikka joka uutena vuotena toivotaan, unelmoidaan ja haaveillaan jostain uudesta ja paremmasta, ja silti tuntuu ettei mikään muutu, niin toivotaan, unelmoidaan ja haaveillaan siitä nyt sit tänäkin vuonna.