And some nights, I'm scared you'll forget me.

Otsikko kertonee jotain. Mua harmittaa kun me ei jutella enää niin paljoa tämän yhden erään yli-kivan miekkosen kanssa. Melkeen voisin sanoa että ikävä. 

        Mä en oikein tiedä mikä lie syys-/kaamosmasennus muhun on iskenyt. Koulussa kumminkin menee mun mielestä ihan hyvin jne. Hymyilen ja nauran omasta mielestä semi paljon mut on vaan jotenkin hirmu yksinäinen (olin sitten yksin tai kaveriporukassa), haikee, ja epäonnistunut olo. Pään sisällä kaikki on jotenkin niin hajanaista ja sekavaa, en tiedä miksi.
        Silti koitan parhaani mukaan olla kavereille tukipilarina kuuntelemassa, neuvomassakin jos osaan neuvoa antaa, ja jos neuvoa pyydetään. Omista asioistani puhun harvoin ja harvoille, en lähes ollenkaan.

En vain osaa.

joskus oli hauskaa, nyt sua ei voi kuin sääliä.

Harmillista rikkoa tämä kirjoitustauko näinkin vittuuntuneena, pettyneenä ja jokseenkin surullisenakin.
       Oon vihainen. Niin vihainen ja mun pään sisällä myrskyää. Mä en oikein tiedä kummallekko mä olen enemmän vihainen, sille joka teki kusisesti vai itselleni, kun en kuunnellut itseäni ja 'viboja' ja sitä tunnetta luottamuspulasta, siitä, kun katsoin kaikkea tuota perseilyä ja kaksinaamaisuutta läpi sormien. Totuus sattuu. Ehkä juuri se oli se syy miksi en myöntänyt tai halunnut uskoa totuutta.

        Meinasin tehdä tän jo kerran; katkaista välit ja niin edelleen.
Niin ja tässä välissä uskoisin että on hyvä mainita; En tykkää draamailla, en sitten yhtään, mun on vaan pakko purkaa ajatuksia ja tunteita jonnekkin. ja eihän mulla ole kuin kymmenen lukijaa, tämäkin postaus katoanee syvälle listoihin ja muiden, mielenkiintoisempien tekstien taakse. 

Jos ko. henkilö johon tässä viittaan näkee tämän ja tunnistaa itsensä:
Mä toivon että hän ymmärtää ja tajuaa virheensä ja uskaltaa katsoa peiliin, pidemmän päälle hän tekee vain hallaa itselleen tolla meiningillä.
Ehkä joku jaksaa vielä roikkua hänen elämässään, katsoa kaikkea tota paskaa ja loskaa sormien läpi ja olla kuin ei tietäisikään, minä en. Mä heitän pyyhkeen kehään, mun psyyke ja pää tai ymmärrys ei enää anna periksi tai ole tarpeeksi taipuisa.

Farewell my 'friend'

Mun silmissä sua ei ole.

derpppp

21.52 Meen koht parisuhteeseen mun tyynyn kanssa. Aattelin skippaa baari-illan ja tyytyä siwassa käymiseen. Mun jalat on puutunu tai muuten vaan vammaset; mä en tunne niitä. have fun.
02.46 Mun piti lähteä käymään siwassa mut jostain syystä löysin itteni public cornerista ja chicagosta. huppista. mustikka shotit on hyviä ja mun tyyny on edelleen sinkku. Tunnen jopa mun jalat. derp.

Cheekbone

Poskipää. Vielä aamulla siinä komeili microdermal, mutta eipä komeile enää!

Kävin siis poistattamassa sen tänään muiden asioiden hoitamisen lomassa. Monet ovat surreet asiaa mutta mä olen lähinnä iloinen. Olihan se siinä lähes 2 vuotta..
    Koru oli alkanut elää omaa elämäänsä; se oli alkanut jo puskemaan itseään ulos. Parempi siis oli tässä vaiheessa poistattaa se kuin antaa sen työntyä enemmän ulos jättäen ruman arven.
Kävin ottamassa tänään ne passikuvat, tai no kuvan. siitäkin tuli ruma, kuten mun passikuvista aina.

Tuli käytyä pankissa, kelassa, uudella koululla ja kaupoilla. Koulun aloittaminen on kallista, näin olen tässä nyt todennut. Ilmoittautumis- ja varausmaksu 50e, perus-funktiolaskin 22e, passikuvat 25e yms.
Nyt mä olenkin sitten taas lähes rahaton; lompakossa lepii vielä 12 euroa. Huoh.

Ei mulla tässä vissiin kai muuta jännää kerrottavaa. Ciao!

-ecku

Aamulla alku on tahmee, aivot on pakitusvaihteella kahteen asti ainakin

Piti eilen jo tehdä postausta mutta enpä jaksanut..
    Elikkäs.. Jostain kumman syystä eilen heräain jo kahdeksalta, taaaas! En ymmärrä, hahah.
Päätin aamulla lähteä porukoiden mukana käymään mökillä Vääksyssä. Mulla ei ollut siellä oikeen mitään tekemistä (jos olisin tajunnut ottaa biksut mukaan, olisin maannut rannalla...), joten tuli otettua aikas monta kuvaa. Niistä 109 kuvasta en tainnut julkaista kuin lähemmäs 10. Tässä välissä tungen tähän kuvia itsestäni ja kuvia vähän mistä niitä nyt satuinkaan ottamaan.

Tänään sit tuli käytyä molempien mummojen ja pappojen luona kyläilemässä. Ilo oli saada rahaa mutta suurin osa menee koulu-juttuihin, hoh. 50 euroa varausmaksuun (tjmsp), funktiolaskin maksoi 22 euroa, lisäksi mun pitäisi mennä huomenna otattamaan passikuva. Niitäkin tarvii 2. Voisin ottaa samantien 4, kaksi menis koulun kortteihin, yhden voisin säästää henkilökorttia varten ja yhden voisin vaikka lahjottaa jollekkin kivalle.. .__.

   Huomenna mun rumbaaminen jatkuu, vielä pitäisi käydä pankissa, kelassa, koululla ja ottamassa ne kuvat. 

 Meh... 

-ecku

I'd call this swag but it's too mainstream

Tää tulee olemaan taas yksi outo sekasorto- postaus. pahoittelut siitä siis.

     Aamu oli outo. Ihan vaan siksi, että mä heräsin hirveän aikaisin. Jo joskus kahdeksan pintaan (kyllä, tämä on aikaista mulle), ilman herätyksiä tai väsymyksen tunnetta. Päätin sitten joskus yhdeksän aikaan ruveta värjäilemään mun hiuksia. Se olikin sitten jo 4. vai 5. värinpoisto/vaalennus tässä hiuspehko-projektissa.. Ja kuten jo aikaisemmilla kerroilla, tulos oli aika mitätön. Hiusväripaketti lupaili vaalentavansa jopa 7 astetta hiuksia. ..ja paskan marjat sanon minä.

Alkupiste; musta pehko

hiukset 2 värinpoiston jälkeen

 ..ja yhden ns. perushiusvärin jälkeen

 3. vaalennus/värinpoistokerta

Nykyinen hius-tilanne; 4. vaalennuksen/värinpoiston jälkeen.

Kuten kuvasarjastakin voi päätellä, mun hiuksilla on oma tahto ja mä menetän kohta järkeni ja toivoni ja luovutan. Ajatushan siis oli tehdä pari värinpoistoa ja värjätä hiukset oman värisiksi jottei tarvisi värjätä hiuksia/tyvikasvua jatkuvasti... Niin no, kuinkas kävikään.

   Värjäys session jälkeen kuivattelinkin hiuksia pitkään ja hartaasti. Ja tässä vaiheessa tuli mieleen; hiusväripaketissa oli se plussa, että mukana tuli kaksi pussia keltaisuutta poistavaa hiusnaamiota. 

  Jossain kohti aamupäivää huomasin yhden vastaamattoman, saapuneen puhelun. Puhelu oli tullut puoli tuntia ennen kuin tajusinkaan katsoa puhelinta. Tottakai soittelin perään ja joku kuka-lie-mikä-lie miekkonen Lahden Kansanopistolta kertoi hyviä, mun toivomia uutisia: peruutuspaikkoja oli tullut ja jos olisin halukas, mulla olis siellä koulupaikka kymppi-luokilla. ja totta helvetissä olen halukas sinne menemään, enhän mä sinne muuten olisi hakenut.

   Sinne siis ensi maanantaina :3 (pakollinen ernu-hymiö, kawaiiiiiii)

  Hiusten kuivattelun ja köpö-sekoilun jälkeen meikkailin ja kipittelin keskustaan, eihän siellä mitään ollut, helevata. Sit tietekin juuri kun mä ajattelin lähteä kaupan kautta kotiin, pari kaveria ilmestyi jostain ja jatkoin sitten näiden seurassa istuskelua. Tylsäähän se. Muutama tunti siellä sitten kuitenki vierähti ja viiiiimein päätin lähteä kotia kohti.

   Koulu/opiskelupaikan saamisen kunniaksi aattelin, että hellin nyt sit itteäni hyvällä ruoalla, kasvonaamiolla yms. Olis kiva keksiä jotain kivaa ja jilliä tekemistä nyt tälle viimeiselle lusmuilu-viikolle mutta minkäs teet kun kaikki on jo koulussa tai töissä. Tässä tämä viikko sit luultavasti menee dataillessa ja Gta- pelejä hakkailemassa. möh.

Varmasti lisääkin olis asiaa josta kirjoittaa mutta nyt ei kyllä mun päähän iske että mitä. 

-ecku

Shhhhhh, I'm breathing here.

Olen siis elossa, ilmeisesti. Mulla on ollut taas jonkin sortin hiljais-eloa tän bloggerin kanssa. Ja haluaisin tehdä sen ulkonäölle jotain, pitääpi siis tehdä jokin päivä asialle jotain..

   Mä vietin mun lähes koko kesän töissä Yli-Marolan kotieläin-pihassa (<--- ANTEEKSI KIELI_OPPI_POLIISIT!)  Se oli yksi tekijä miksei tännekään suuremmin ole tullut tarinoitua. Toinen tekijä on se, ettei mun pään sisällä ole mitään niin merkittävää tai fiksua mistä kertoa, vaikka silloin tällöin tekisi mieli kirjoittaa. Kuviakin on kai tullut räpsittyä ja ulkonäkökin on jonkin verran ehtinyt kesän aikana muuttua, kuvapostaustakin siis lupailen jollekin päivälle.
Oon lisäksi miettinyt että voisin päivitellä tätä videoilla, oliskos paha idea? 
     Jollain tapaa se olisi helpompaa ja selkeämpää, mulla kun tää kirjoittaminen yleensä ei pysy nipussa vaan kirjoittelen kaikkea turhaa ja kaikkea ei-niin-mielenkiintoista..


Pienesti/suuresti tiivistettynä; mun kesään on mahtunut

• Uusi tatuointi
• Töitä 
• Helsinki-reissu
• Hiusten tappoa (= värinpoistoja ja lisää tulloo)
• Ihastumisia ja vihastumisia
• Hauskoja hetkiä
• Resssssiä!

...Yms!

Nyt siis koitan (jälleen) ryhdistäytyä tän suhteen ja postailla useammin!
         ...Ja idiksiä saa heitellä!

Olen hengissä, mulla on mekko, ja tää kuva on ikävän kesäinen ;__;

-ecku

Paineita ja painoja

Tässä on näköjään taas käynyt niin että on ollut taukoa tässä kirjoittamisessa. (Tämä lienee selvä asia ilman erillistä mainintaakin...) However, nyt taas mun pitäisi koittaa kerätä ajatuksia kasaan mun pään sisällä ja miettiä mistä asiasta taas aloittaisin, tai siis että mistä kertoisin.
     Ekana tulee miltei pakolla mieleen kielikoru.
Otin siis viimein kielikorun viime perjantaina; Undergroundeissa ympäri Suomen oli tarjous joka oli pakko käyttää hyväksi. Kaikki ns. perus lävistykset nimittäin olivat alennettu 13 euroon, perjantai 13. takia. Hintaahan muuten kielilävistyksellä olisi ollut 30 euroa joten oli pakko tarttua tilaisuuteen. Kieli on edelleen hieman turvonnut mutta puhuminen sujuu melkeen ilman ongelmia. Vielä pitäisi about viikko odottaa että saan vaihdettua lyhyemmän korun, auta armias..
Mitäs muuta..
    Tällä viikolla olen ruvennut hoitamaan asioitani: On tullut käytyä Lahden nuorisopalveluiden monitoimitalo Dominolla, jonkin moisia ns. elämän neuvoja olen vailla. Tai no oikeastaan olen vailla töitä. Mut ohjattiin työkkäriin ja siellä mä kävinkin sitten viime tiistaina. Kävin sen verran myöhään että kartoitukseen en ehtinyt; Työkkäri kutsuu siis huomennakin.
Ja maanantaina toistamiseen Domino kutsuu.
     Lienee sanomattakin selvää että rahalle olisi käyttöä. Lisäksi haluan rutiinia mun päiviin, en halua enää olla kotona miltei joka-päiväisenä lastenhoitajana. Tähän tilanteeseen olisi siis simppeli ratkaisu: työ. Itsenäinen työnhaku vaan ei näytä tuottavan tulosta, joten pientä jelppiä piti saada. Ja jos vähän syssymällä hakisin vaikka kymppiluokalle.. Tässä kotona istuessa oon ruvennut arvostamaan koulua, kyllä ilmeisesti järkeä tulee päähän iän karttuessa ja on tullut opittua koulutuksen tärkeys kantapään kautta. Mut näinhän sitä sanotaan; mieluummin  myöhään kuin ei milloinkaan.
Jotain ei niin virallista/asiallista...
Parisuhde- ja ihmissuhdeasiat eivät tässä ajassa ole muuttuneet.  Mun ihastuksen kohteeni on edelleen sama, tietenkin ;p Ollaan juteltu tämän miekkosen kanssa miltei päivittäin noin 2 tai 3 kuukauden ajan, ja silti mä en tiedä onko tää nyt molemminpuoleista ja tietääkö mies mun tunteista, oooi voi.....
    Mulla on kova hinku päästä kesäkuntoon, ja nyt mä olen päättänyt edes yrittää tehdä jotain asian eteen. Haluisin kans alottaa jonkun urheilullisen harrastuksen; käydä salilla, alkaa harrastamaan jotain tanssia tai aloittaa esimerkiksi potkunyrkkeilykurssin tai jonkun muun vastaavan. On vaan yksi stoppi..

raha.   

Pahoittelen nyt ettei mulla ole tähän postaukseen oikeen minkäänlaista kuvamateriaalia, saatte nyt tyytyä mun "tyylikkääseen ja laadukkaaseen" web-kuvaan :D

Lauantai.

Sunday

Eilen en tehnyt oikein mitään vaikka pitikin. Sen sijaan tänään me ollaan meillä ystäväni kanssa ja dataillaan ja kuvaillaan. Maanantaina taas vissiin solariumiin ja ja ja perjantaina olisi diabeteshoitajan kanssa miitinki. Sen suurempia suunnitelmia mulla ei ensi viikolle ole. ja nyt, kuvia olkaa hyvä.

Tuossa siis joitain näppäämiäni kuvia, joskus taas lisääää.

..Ja näin.

Tuli taas muokkailtua blogin ulkoasua, edellinen oli liian synkkä sittenkin.. Tänään mä varmaan istun vaan kotona, meikkailen omaksi ilokseni ja juon teetä, leikin järkkärini kanssa ja koitan luoda pitkästä aikaa tännekin jotain kuvamateriaalia.
Ehkäpä mä meen nyt pukemaan, ei vissiin hirveästi kannattais edes täällä kotona hillua vähissä vaatteissa kun on just ollut kipeänä.
Siispä heippa, pitäkää hauskaa munkin puolesta, mä menen kaivelemaan mun vaatekaappia ja keittelemään teetä!

ps. kommentteja saa jättää, ihan teksteistä tai vaikkapa tästä ulkoasusta ymsyms! :)

Ja ehkä kuitenkin...

...Jokainen päivä on yksi selviytymistarina.

Taas näitä unettomia öitä.

Ensin mua väsyttää. Siispä suljen koneen ja valun mun sängyn pohjalle. Hetken kuitenkin hetken päästä mun keho huutaa "huijjasiiiiiiiiiiiin!!" ja tässä sitä taas ollaan.
Päivittelin viime yönäkin kaverille kuinka normaali unirytmi olis kiva.. .___. tiedättekös; menis nukkumaan 22-00 aikana ja heräis mukavasti siinä 7-8 pintaan. Sais enemmän aikaan, tai ainakin tuntuis siltä.

Mä en nyt halua edes yrittää mennä nukkumaan, just äsken pyörin sängyssä about tunnin. -ja luovutin. Ei muuta kuin läppäri päälle ja datailemaan.. huoh.

ps. Nää mun postauksien aika merkinnät ei täsmää, ainakin itselläni näkyy jotain ihan omituisia aikoja.. Nytkin siis kello on 2.50am, sanoi sitten noi aika merkinnät mitä vaan muuta.

asdfghjkl

Tie näytti jäiseltä, ja silti, out of fucking nowhere siinä sit oliki vesilätäkkö ja tottakai osu ja uppos, kenkä kastu ja mun olo on just sellai just nyt että kuolema tulee.

sigh.

jos et hyväksy minua -- unohda

jos et jaksa seuraani -- myönnä se

jos sinua ei kiinnosta -- älä esitä

jos todella välität -- näytä se

jos oikeasti olen tärkeä -- kerro se mahdollisimman pian, huomenna voi olla jo liian myöhäistä

älä puhu tunteista -- jos niitä ei todella ole olemassa

älä pidä kädestä -- jos aiot särkeä sydämeni

älä lupaa -- jos et voi pitää lupaustasi

älä katso silmiin -- jos vain aiot valehdella

älä tule elämääni -- jos haluat lähteä siitä pois.

lauantai - sunnuntai

Yleensä kun avaan bloggerin, mulla on pieni ajatuksen tynkä josta kirjoittaisin. Sitten ajatuksia vaan kerääntyy lisää, lisää ja lisää out of fuckin' nowhere, mun ajatusmaailma ylikuormittuu ja sitten mun pää lyökin tyhjää.
Tällä kertaa niin ei käynyt; Kuten usein mulla käy, mun yöllinen inspiraatiotulva aloittaa vuotonsa heti läppärin suljettuani. Ei siis muuta kuin kynä käteen ja ajatuksia kasaamaan paperille.


Jostain syystä mun aivot alkavat raksuttaa tupakalla käydessäni.
Tällä kertaa mun ajatuksen kohdistuivat muhun; mun elämään, ja luonteeseen.

Mun elämä ei ole ehkä ihan sitä miltä se muiden silmissä näyttää. Kuten en mäkään.
Jotkut on joskus sanonut, että mä vaikutan sellaiselta ihmiseltä (ulkonäköni takia vai miksi, en tiedä) joka on kova bilettämään (juo joka viikonloppu tai muuta paskaa) ja joka on omahyväinen/itsekeskeinen (miten sen nyt muotoilisin..?)

Mutta faktaahan on, ettei ne tunne mua - Ja nyt kun rehellisiä ollaan, välillä tulee mietittyä tunnenko mä itsekään itseäni vielä.. Sen olen huomannut että olen ajoittain aika ristiriitainen tapaus.

Ei, en biletä usein, en siis todellakaan. Mä en edes muista milloin olisin viimeksi juonut kännin päälle. Se siitä bilettäjä-illuusiosta siis. Olen kotihiiri. Viihdyn kotona. En pidä pahemmin perheestäni. Silti vihaan yksin olemista, joskus taas en muuta kaipaakkaan. Tavallaan pelkään tulevaisuutta, mulla ei ole mitään suunntielmia tai sota-strategioita sen varalle joten mä mietin sitä aika paljon. Toisina päivinä mä taas elän päivä kerrallaan enkä jaksa miettiä ja pohtia kuinka tässä käy.
Toisaalta oon aika mietiskelijä-tyyppi. Mietin ja haaveilen paljon. Jotkut päivät menee vitut siitä -asenteella.
Joskus muhun iskee sellainen syvällinen taiteilija-sielu  -meininki. Fiilistelen musiikkia, luen kirjoja, valokuvaan, piirrän, näen kaikessa jotain kaunista, mietiskelen. Mikään ei ole itsestäänselvää.
Oon mun ajatusten kanssa semisti ulalla..

Mun asenne ja luonnekin muuttaa muotoaan.
Joskus oon tosi eloisa, puhun kovaa, riehun, heitän läppää ja mun mielipiteitä. Joskus sit ihmisten keskellä mä oon vaivaantunut ja mä tunnen itseni yksinäiseksi (näin ei tietenkään aina ole, todellakaan. onneksi), puhun hiljaa ja mä haluaisin vaan kotiin.
Välillä haluiaisin linnoittautua kotiin ilman kontakteja "ulkopuolelle", välillä haluaisin päästä jonnekkin missä on paljon ihmisiä (oli se sitten jotkut bileet tai kauppakeskus tms). Välillä haluaisin vaan pari ystävää meille tai muualle yökyläilemään tai muuta sellaista mukavaa ja rentoa.

Toki oon kaikkeen tyytyväinen, silti joskus on niitä huonojakin päiviä (kuten varmasti kaikilla); Mikään ei vaan ole hyvin, mua vituttaa enkä edes tiedä mikä, mä oon huono, mä haluun huutaa ja hakata maailmaa.

Kolmas sivu mun vihkosta alkaa täyttyä ja mun rubikin kuutio alkaa olla tyhjä tältä erää..
__________________________________________________________________________________


Tuollaista siis la - su välisenä yönä. 
Siinä siis olin, kirjoitus inspis syöksyi mun aivoihin ja oli pakko purkaa se paperille, mä en olisi millään kirjoittanut vastaavaa määrää tekstiä jos olisin vain ajatellut että kirjoitanpa ton huomenna. Mä en tässä vaiheessa olis muistanut luultavasti puoliakaan ton hetkisistä ajatuksista.

Mut oli hyvä viikonloppu, ei niin tylsä mitä monet viikonloput tässä lähiaikoina on olleet. Lauantaina oli kaverin kaksikymppiset, siellä sit tuli käytyä ja ai hitsi, oli tosi mukavaa nähdä niin paljon tuttuja/kavereita/ystäviä samaan aikaan.
Tänään sit mun ystävä Mirka tuli meille. Aikomuksena oli katsoo elokuvia ja lagia, mut päivähän vierähti siinä että me katsottiin pari jaksoa miehen puolikkaita, "stailattiin" ittemme ja pidettiin pieni photoshoot..
Mirkan lähdettyä mä aloitinkin kuvien editoinnin ja lisäilyn.
Tulipahan myös puhuttua semi paljon ihmisten kanssa koneella ja nyt on hyvä fiilis. (Ainakin siihen nähden että kello on jo näköjään 5.11)
Muokkasinpa myös blogin ulkonäköä ja nimeä.

Ja hei! Toivoisin todella kysymyksiä, mielipiteitä, aiheita postauksiin tai jotain  muuta täytettä alla olevaan kommenttiboksiin.

Kiitos mau ♥
ps. loppuun vielä "pieni" kuvaläjä!

^Mirka ja minä.

^Minä ja Mirka.

..Jossain vaiheessa hommat menee aina enemmän ja vähemmän plörinäks. 

 -

kiitsmo!