Mä en oikein tiedä mikä lie syys-/kaamosmasennus muhun on iskenyt. Koulussa kumminkin menee mun mielestä ihan hyvin jne. Hymyilen ja nauran omasta mielestä semi paljon mut on vaan jotenkin hirmu yksinäinen (olin sitten yksin tai kaveriporukassa), haikee, ja epäonnistunut olo. Pään sisällä kaikki on jotenkin niin hajanaista ja sekavaa, en tiedä miksi.
Silti koitan parhaani mukaan olla kavereille tukipilarina kuuntelemassa, neuvomassakin jos osaan neuvoa antaa, ja jos neuvoa pyydetään. Omista asioistani puhun harvoin ja harvoille, en lähes ollenkaan.
En vain osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti