Tästä suattaapi tulla taas yksi valitus-postaus mutta minkäs teet; ei mun elämässä tällä hetkellä tapahdu mitään huomion arvoista, mitä nyt taas olen lähetellyt työhakemuksia ja odotan innolla kesää yms.
Tänään mä olen kuunnellut kotona vittuilua ja lasten melua. Mun viha-rakkaus- suhde tätä perhettä kohtaan on niiiin vahva, ja aina vähän kallellaan vihaa päin. Sain taas tänään kuulla (ties monennetta kertaa?) että otan mun veljen vittuilut ja haukkumiset turhan vakavasti. "Se kuuluu asiaan" ne sanoo. Anteeksi mutta mitä vittua?
Mä olen joutunut kestämään tota kiusaamista 17, kohta 18 vuotta (pyöristetään samantien 20 vuoteen), eli koko pienen ikäni. Otan liian vakavasti? Jep jep.
"Kyllä se loppuu kun ikää tulee lisää"
"Niinkö kuvittelet? Herra täyttää piakkoin 20 vuotta, katellaan sitä sitten sen kuolinvuoteella"
Kuhan saan työtä ja sen myötä rahaa, muutan niin pian kun vain voin.
Mä lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti