lauantai 21. tammikuuta 2012

grey caturday night

..caturday? 
Meow joo, ei mikään kirjotusvirhe (vaikka kirjotusvirheet on mun alaa :p). Tässähän tää lauantai meni hyvässä seurassa,2 ystävää läppärit mukana yökyläilemässä. Hyvää ruokaa, musiikkia, mysteerisiä jalanjälkiä hangessa, ulkoilua, kaupassa juoksemista ja vähän terapeuttina toimimista mulle. Mut teen sitä ihan mielellään. En aina, tietenkään.. Tuskin kukaan jaksaa sitä ihan koko ajan mutta niiiin..

Mut jos nyt jatkan tolla aiheella kun alotinkin. Eli avautumisesta oikeestaan. Itsehän mä oon semmonen ihminen joka mieluummin kuuntelee muiden murheita ja ongelmia ja yrittää auttaa ja neuvoa tarvittaessa u know. En tiedä,  ehkä mä olen niin sisältäpäin muurautunut vai pelkäänkö saavani liikaa huomiota, vai enkö mä kenties luota ihmisiin tarpeeksi? En tiedä; mä en vaan tykkää puhua mun asioista. Mä en koe tilanteita mukaviksi joissa mun pitäisi puhua itsestäni, en ainakaan ilman rohkaisuryyppyä! (ja niitä otan harvoin....)

~
Voit luottaa siihen, että skorpioniystävä säilyttää salaisuudet.
Hänellä on todennäköisesti omiakin salaisuuksia, joten hän ymmärtää 
luottamuksen tärkeyden. Lisäksi skorpioni on erinomainen psykologi.
Jos salaisuutesi liittyy johonkin ongelmaasi, skorpioni on paras tähtimerkki 
antamaan neuvoja siitä, miten voit ratkaista ongelman tai säilyttää salaisuutesi.
~

Voin siis sysää ton avautumis homman mun horoskooppi merkin syyksi, right? 

Tällä hetkellä mun aivot rupee lyömään tyhjää. TV:n chatissa joku ihastuttava homo mies pälättää kaikkea paskaa taustamölynä. Kaveri tuossa vieressä datailee omalla läppärillään, toinen kaveri ehti väsähtää ja se nukkuilee tuolla nurkassa patjalla. Se näyttää sopulilta, minä ja kaveri sanotaan ja ihaillaan, hahah.. söpöä.
Mun pää lyö edelleen tyhjää. Tekisi mieli kirjoittaa pitkä ja mielenkiintoinen blogiteksti, mut tässä mä taas olen, joko pää tyhjänä tai liian täynnä asioista joita kirjoittaa.


..Oltii söpöjä 

...Sen verran ehkä tänään uskallan avautua että ihmiset on outoja. tai no ei outoja, ei vaikeitakaan mutta pistävät mut miettimään asioita. Ja joidenkin ihmisten käytöstä mä en kertakaikkiaan ymmärrä mutta tiedän että en oo ainoa. Joskus olisi hienoa nähdä toisten päiden sisälle, auttaisi ymmärtämään. 
Ja taas rubikin kuutio on sekaisin.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Huh.

Tästä suattaapi tulla taas yksi valitus-postaus mutta minkäs teet; ei mun elämässä tällä hetkellä tapahdu mitään huomion arvoista, mitä nyt taas olen lähetellyt työhakemuksia ja odotan innolla kesää yms.

Tänään mä olen kuunnellut kotona vittuilua ja lasten melua. Mun viha-rakkaus- suhde tätä perhettä kohtaan on niiiin vahva, ja aina vähän kallellaan vihaa päin. Sain taas tänään kuulla (ties monennetta kertaa?) että otan mun veljen vittuilut ja haukkumiset turhan vakavasti. "Se kuuluu asiaan" ne sanoo. Anteeksi mutta mitä vittua?
Mä olen joutunut kestämään tota kiusaamista 17, kohta 18 vuotta (pyöristetään samantien 20 vuoteen), eli koko pienen ikäni. Otan liian vakavasti? Jep jep.

"Kyllä se loppuu kun ikää tulee lisää"
"Niinkö kuvittelet? Herra täyttää piakkoin 20 vuotta, katellaan sitä sitten sen kuolinvuoteella"


Kuhan saan työtä ja sen myötä rahaa, muutan niin pian kun vain voin.
Mä lupaan.