Huutoja seinille kukaan ei vastaa

Tässä nyt ajattelin esitellä mun viikonlopun ja tän päivän aikana tehtyjä ostoksia!
..Eipä tästäkään mitään suurenmoista blogausta tule, mutta niin! Muutama plätty ja muutama vaatekappale tarttunut mukaan kotiin! Tietty kaikenlaista pienempää sälää ja mm ruokaa, tupakkaa ja alkoholia tullut ostettua, tuskin yllättänee ketään..

Tää kuva ei nyt ihan tuo paidan ansaitsemia oikeuksia mutta oh well.. Löysin paidan alennuksesta ja tietenkään jäljellä ei ollut sopivaa kokoa. Paita on hieman isohko, mutta hauska niinkin. Takaosa tässä on vähän harsomaista/sifonkimaista, hieman läpinäkyvää matskua.

Tää paita on eräänlainen heräteostos jonka löysin Carlingsista. Ihana! Enpä keksi tästä muuta kerrottavaa.

Tämäkin paita oli ale löytö. Jälleen hieman liian iso koko mutta samapa tuo!

Löysinpä nämäkin korvakorut alennuksesta. Tykästyin ja hintakaan ei päätä huimannut!

Kengät! Näissä on asenne kohillaan ja kovin ovat mukavat ja toimivat! Mahtunee kyllä villasukatkin sit kylmillä keleillä! Näissä näkyykin kuvassa jo vähän käytön jälkiä terveisin märät kadut.

 plätyt!

Pariisin Kevät - Jossain on tie ulos. - ihan mahti!

Huge L/ Kelopuu - Pohjolan Molli

Pyhimys - Paranoid

Pää Kii. Tääkään ei juurikaan minkäänlaista esittelyä kaipaa. En usko ees osaavani sanoin kertoa kuinka tästä pidän!

Loppukevennys:

Pesonen. 

Heissuli vei kaikki!

Suurin osa mun ajasta menee koulussa, päivät on pitkiä ja viikonloppuisin aika menee kaverien seurassa. Siispä aikaa ei hirveästi jää bloggerille! Aktiivisempana mä oon mm instagramissa ja kuvake.netissä yms. 

  Eipä tässä taas oikeen muuta jännäpännää kerrottavaa tule mieleen, paitsi että oon p(m)unapää taas!

SUPER-LAADUKKAITA KÄNNYKÄN KUVIA OLKAA HYVÄTTT!

Hankalaa.

Nimittäin kirjoittaminen. Tai enemmänkin ideointi, ettei kirjoittaisi jotain puuta-heinää. Kovasti aina pohdin "jos tänään kirjoittaisin blogiin, mitä kirjoittaisin?" - ja tyhjää lyö. Ja sitten myös ajan puute. Tai ei ehkä sekään vaan motivaatio.
     Hankalaa. Tosiaan.
Kun ei itsekään oikeen tiedä mikä aina tökkii, vaikka kovasti välillä tuntuukin olevan asiaa. Pointitonta tosin. Ei ehkä ihan asiaakaan. Vähän kuin selittäisit porukassa jotain juttua, huomaat ettei kukaan kuuntele ja vaivihkaa hiljennät ääntäsi niin, että loppu osa lauseesta on kuin kuiskaus. ellei hiljaisempikin. Ajatukset on puuroa.

Mutta kai pitää vähän kertoilla mitä on tullut tehtyä!
    Aika lailla, ainakin viikolla, aika menee koulussa. Tänä syksynä aloitin uudet opinnot ja tuossa 8.8 alkoi tarjoilija opinnot. Tähän mennessä ollut suht'koht hauskaa, porukka on ihan jees jne. Baarimikko/-mestari hommiahan mä ajattelin, en näe itseäni tulevaiuudessa missään Rouxissa esittämässä jotain mitä en ole, en osaisi olla sellaisessa hienosto raflassa kumartelemassa kihoja, yhhh. Tosin työ-sinä on rooli, niin opettajakin sanoo. Minä sanon ei, ei napise edes ajatus moisesta.
     Meininki jatkuu aikalailla samana; hengaan semi paljon kaverien ja ystävien kanssa, mitä nyt porukat ja ihmissuhteet muuttavat muotoaan. Enpä sanoisi menetyksiksi.. Asiat menee lähes aina omalla painollaan, näissäkin asioissa. Tuntuu että sitä mukaa kun uusia ihmisiä (tai vanhojakin tuttuja) tulee mukaan kuvioihin, osa jää pois.
Koulun ja kaverien lisäksi tottakai hengailen kotonakin, useimmiten omissa oloissa. Ja kissojen kanssa! (Oon jo aikalailla sellainen crazy cat lady!)

Kuvailtua tulee taas harvemmin, tatuointi kuume on kova, hiukset on ongelma ja kommunikointi ei esimekiksi veljen kanssa tunnu toimivan - jotkut asiat ei suuremmin muutu!

Maailman pelottavin vuoristorata - Elämä

Toinen uusvuosi putkeen yksin kotona, eiku hei wait a minute, olinhan mä viime vuonna hetken pressossa istumassa ja kattomassa ku kaks kaveria oli pajoissa..

Eilen mikää ei toiminu, ei hdmi-kaapeli, ei telkkari tai sen virtajohto ja puhelinki vittuili. Pari tuntia kasattu lamppu sano itsesä irti pariin otteeseen. Siinä sit yksinolo ja kipeenä oleminen söi "vähän" miestä (nii tai no tässä tilanteessa naista) ja niin itkupotkuraivari oli valmis. Siinä sit keräilin itteäni mun huoneen lattialta ja sytytin tupakan. Mä istuskelin siinä vielä hetken tupakan sauhutessa ja mietin että ehkä meen kumminkin ulos polttamaa loput mitä siitä tupakasta oli jäljellä, mulla tai oikeestaan kellään meistä meiän perheessä ei oo tapana polttaa sisällä.
     Ulkona sit rakettien paukkeessa tippa tuli uudestaan linssiin. Vaikka kuinka yritti ryhdistäytyä niin ei. En mä oikein tiedä oliko se se vitutus vai mun ajatus siitä et sen olis pitänyt olla yks hauskimmista päivistä koko vuodessa ja mä vietin sen niin - taas.
     Soitin siinä sitten äidillekin siinä toivossa et saisin siitä jotain turvaa tai et oisin saanu sen avulla skarpattua ja kerättyä itteni. No ei tietenkään. Hajosin taas pahemmin. En mä oikeastaan tiedä mikä mut lopulta parsi kasaan eilen, mulla oli toivoton olo ja olin niin vittuuntunut etten hetkeen oo taas ollutkaan.
   Siinä sitten jossain kohti kun mä olin rauhoittunut enimmikseen, katsoin leffan, katsoin telkkaa, lähetin yhdelle ihmiselle uudenvuoden toivotukset (Itseasiassa kahdelle, äiti vain muisti asian tuntia myöhemmin. Ei olisi tehnyt mieli vastata mitään mut mä päätin olla asiallinen ja sentään sanoa "juu samoin").
Eiköhän nää kaikki itkut ja ulinat oo hetkeksi vuodatettu.

Mun piti kirjoittaa jonkinsortin postaus jo eilen. Mä mietin jo valmiiksi, että oisin alottanut sen tavalla "2012 oli yhtä vuoristorataa ja surkeiden sattumusten sarjaa..." mut sit mä ajattelin, että niinhän se menee joka vuosi.
On niitä ylä- ja alamäkiä ja jossain on aina se rekallinen lokaa ja paskaa odottamassa hyvää hetkeä päätyä sun niskaan. Mut ainahan niistä ollaan selvitty. Eiköhän se niin mee tänäkin vuonna.
      Ja vaikka joka uutena vuotena toivotaan, unelmoidaan ja haaveillaan jostain uudesta ja paremmasta, ja silti tuntuu ettei mikään muutu, niin toivotaan, unelmoidaan ja haaveillaan siitä nyt sit tänäkin vuonna.